Kesäisiä runoja

Sireenit

Oi katso, sireenit on puhjenneet!
Nyt hymyy joka pensas lumottuna,
ne verhoo herkkä, armas sinipuna,
ja kimaltelee kasteen kyyneleet.

Oi runsautta kukkaisterttujen!
Kuin läpitunkemina onnen täyden
ne hengittävät hennon tuulen käyden,
valossa tummuen ja himmeten.

Pois käännä kasvosi, sa uupuva
tään valon, lämmön, tuoksun kyllyydestä!
Ei ihmissydämesi ahdas kestä
näin tajuamatonta autuutta.

– Saima Harmaja –

Aamu

Aamun kirkkaus on niinkuin laulu.
Itse taivas lepää järvessä.
Liikkumatta, autuaina pilvet
uneksivat ilman äärillä.

Kaislat välkkyy kastepisaroista,
metsä hymyy läpi kyynelten.
Kaukaa, helisten ja värähdellen
rastaan laulu jumalallinen.

– Saima Harmaja –

Pilvinen päivä

Valkea hämärä peittää
suvista taivasta.
Kukkien lempeä hehku
hohtaa nurmella.

Hyvä on ihmisen olla
sylissä vihreän maan.
Nurmelle lämpöiselle
apilan huountaan

suloista painaa päänsä
pienen ihmisen.
Valkean pilven valoon
nukkua huoaten.

– Saima Harmaja –

Kevät II

Laulajiaan vartoo vehmas koivu,
kevätyössä huojuin hiljalleen.
– Koht' on, koivu, saapuneet ne kaikki,
yhtyin kanssas elon kiitokseen.

Kuulijaansa kaipaa täysi sydän,
haastain yksin yöhön himmeään.
– Sata kevättä on ohi mennyt,
tullut kuulijaa ei yhtäkään.

– Juhani Siljo –

Kulkurin kesälauluja 2.

Kukkastuoksu, linnunlaulu, sini taivahan,
aamunkaste hopeainen nurmen kukkivan,
hymy neitoshuulten
säihke silmäin lempeäin,
riemu aaltoin leikkiväin
soittaessa tuulten:
– taivas suopi lohtuaan
kulkijalle korpimaan,
toivon jättämälle.
Valonsäde pienoisin
saapi arvon kallihin,
kun se unhotusta tuo,
sovituksen-toivon suo
yöhön nääntyvälle.
Kukkastuoksu, linnunlaulu, hymy neitosen
– armonlahjat taivahiset lohduks' sydämen –:
ken vaan talven yli jaksoi
syömen kaipuun säilyttäin,
sille murheen, vaivan maksoi
suvi armorikas näin.

– Juhani Siljo –