Jukka Harvala
Minunkin Afrikkani -kirjan toimittaja ja yksi kirjoittajista
Karen Blixenin Out of Africa-kirja antaa yhdenlaisen kuvan Afrikasta. Kirjasta tehdyn elokuvan maisemakuvaus viehätti sitä ensi kertaa katsoessa. Toisaalta elokuvan lähestymistapa herätti kysymyksiä.
Katsoin elokuvan uudelleen vuonna 1990 oltuani jo useamman vuoden työssä tiedeopettajana Evankelisluterilaisen kirkon ylläpitämässä Kidugalan Seminaarissa Etelä-Tansaniassa. Meillä oli kuivana aikana sähköä osan päivää, sadeaikana lähes koko päivän. Saatoimme katsoa filmejä Dar es Salaamista hankkimiemme videonauhurin ja television avulla. Oli aika erikoista katsoa sitä uudelleen filmin tapaisessa maisemassa itse eläen. Terassiltamme aukeni aina 3000 metriin ulottuva vuorimaisema eikä savannimaisemakaan ollut kaukana. Rift Valley kulki sadan kilometrin päässä.
Voisivatko suomalaiset kiinnostua ’pienistä’, kertomatta jääneistä Etelän asioista, periaatteista ja elämän arjesta. Vai onko, niin kuin Ulla-Maija Kivikuru kysyy (artikkelissaan Orientti vai glokalisaatio): silloin joskus, kun Etelän tavallinen ihminen otetaan uutisdiskurssiin mukaan, hänelle ei ole tarjolla muuta kuin pelien, kuolleen tai roiston osa.
Keväällä 2001 Lähetyssanomissa julkistettiin kirjoituskilpailu otsikolla Minunkin Afrikkani. Kirjoittajia pyydettiin kuvaamaan Afrikka-kuvaansa ennen matkoja ja matkojen jälkeen. Millainen mielikuva maanosasta oli? Miksi se oli muotoutunut vuosien varrella ja mikä sitä oli muovannut. Mikä mustien ja valkoisten suhde oli ollut niissä maissa, missä asianomainen oli käynyt? Mikä naisen asema oli ollut? Mitä epävirallisia toivon merkkejä kukin oli huomannut? Kukin sai kertoa myös jostakin muusta itselle tärkeästä näkökulmasta.
Kirjoituskilpailu mahdollisti tuoreiden uusien Afrikka-kuvien esiintulon. Minunkin Afrikkani -kirjassa on viisi ansiokasta artikkelia sen satona. Kirjan työstövaiheessa vuosina 2002-2003 Lähetysseuran kustannustoimittajana on ollut Laura Teräsvirta.
Tavoitteena oli tehdä riittävän lyhyt, yleistajuinen artikkeliteos, mikä haastaisi lukijansa myönteisesti tarkistamaan Afrikka-kuvaansa.
Afrikka yllättää jokaisen siellä käyvän. Kannattaa kokeilla. Oma rajallisuus, omat vahvuudet ja heikkoudet tulevat kävijälle tutuiksi. Se taas tekee hyvää jokaiselle.
Kiitän lämpimästi tieteen ja taiteen kristillistä tukisäätiötä saamastani apurahasta.