Kikka Miilus
Helena Vaari maalaa ompelukoneella. Lanka on väri ja neula on sivellin.
Helena Vaari on tekstiilitaiteilija ja taidekäsityöläinen. Hänen juhlanäyttelynsä Neula siveltimenä 30 vuotta oli elo-syyskuussa 2017 Galleria Nuovossa, Lahdessa. Näyttelyn avasi opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen. Esillä oli sekä kirkko- että taidetekstiilejä. Pääosassa olivat kirkkotekstiilit. Monet kirkot lainasivat Helenan niihin tekemiä tekstiilejä, joten täällä niitä pääsi tarkastelemaan lähempää kuin kirkossa. Näyttelyssä oli nähtävillä myös useita luonto- ja ihmisaiheisia taidetekstiilejä.
– Maalaan ompelukoneella, lanka on väri ja neula on sivellin. Teen vanhaa perinnettä uusin tekniikoin. Jo keskiajalla kirkkotekstiilit valmistettiin kirjomalla ja ompelemalla. Ompelukoneeni on säädetty niin, että voin ommella sillä millaisia kuvioita vain haluan, kaikki on käsityötä. Taidekirjontaani en tee tietokoneella. Yhteen teokseen lankaa voi mennä kymmeniä kilometrejä. Kankaista tulee erittäin kestävää, sillä langoista syntyy siihen kirjomalla miljoonia solmuja.
Kirkkotekstiilit
Kirkot ovat Luojalle tehtyjä rakennuksia taiteilijoiden käsien kautta. Kirkkotekstiilit ovat jatkumoa arkkitehtien, maalareiden, kuvanveistäjien teoksiin, ja ovat tärkeä osa messua kukkien ja musiikin ohella.
30 vuoden aikana Helena Vaarin käsistä on valmistunut kolmesataa kirkkotekstiiliä kymmeneen kirkkoon sekä kolme piispankaapua. Helsingin uuden piispan Teemu Laajasalon liturgiset vaatteet ovat Helena Vaarin käsialaa.
Kirkkotekstiilien suunnittelussa Helena ottaa huomioon kirkon arkkitehtuurin, interiöörin ja sijainnin lisäksi kirkollisen sanoman, symboliikan ja tietysti asiakkaan toiveet. Tekemisen ydin on idea, jonka ympärille suunnitelma hahmottuu.
– Symboliikka voi lohduttaa tai ilahduttaa kirkossa kävijää. Assosiaatio omaan elämään on tärkeä, Helena sanoo.
– Käytän tekstiileissäni mielelläni myös tarinoita, paikallista symboliikkaa tai asioita, jotka ovat yleisesti tuttuja kirkossa kävijälle.
Koko prosessi voi viedä neljäkin vuotta, sillä kirkkotekstiilejä on useita (alttarivaate eli antependium, kalkkiliina, kirjaliina, stolat, messukasukka) ja sarjoja viisi – värit punainen, vihreä, valkoinen, violetti ja musta, erityisesti rannikolla voi olla myös sininen violetin asemasta. Eri sarjojen kuviointi voi olla joko samanlainen tai erilainen.
Suunnitelmat ovat perusteltuja ja tarkkaan harkittuja. Toteutuksessa tulee joskus eteen ongelmia, mutta Helenan mukaan niiden ratkaiseminen vain ruokkii luovuutta ja kehittävät häntä.
Taidetekstiilit
Taidenäyttelyissä Helenan taidetekstiilit hämäävät katsojaa. Niiden oletetaan olevan maalauksia, mutta lähemmäs tullessa selviää, että ne onkin ommeltu!
Luonto ja ihminen inspiroivat Helenaa:
– Vaate on ihmisen päällä veistoksellinen, monimuotoinen ja abstrakti.
Kangas sekä aiheena että materiaalina kiehtoo häntä – kangas, jonka muodot, laskokset, sävyt saadaan aikaan kankaalla ja langalla. Langoilla kolmiulotteisuus tulee esiin myös käyttämällä varjoissa mattalankaa ja valossa kiiltävää lankaa.
– En värjää, vaan sävytän kankaan kirjontatekniikalla.
Muotitalojen luomukset kiehtovat Helenaa.
– Ne ovat taideteoksia, hän huokaa ja unelmoi joskus pääsevänsä yhteistyöhön jonkun ranskalaisen tai italialaisen muotitalon kanssa.
Taustaa
Helena valmistui tekstiilisuunnittelijaksi Kuopion koti- ja taideteollisuusoppilaitoksesta 1987, mitä oli edeltänyt valmistuminen Hollolan käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksesta 1985.
– Ammattini on unelmien täyttymys! hän sanoo hymyillen.
Helena on Teollisuustaiteen Liitto Ornamon, Lahden Taiteilijaseuran, Kristillisen taideseuran Lahden yhdistyksen sekä Lahden seudun yrittäjänaisten jäsen.