FM Johanna Vuolasto
Tieteen ja taiteen kristillisen tukisäätiön apuraha 2003 saaja
Kuva on kautta aikojen ollut uskon ja uskomusten tulkki ja jopa uskontunnustus. Kuvaan voidaan sisällyttää enemmän tietoa ja tunnetta ja kannanottoja kuin pitkään rimpsuun sanoja. Kuva on parhaimmillaan voimakas manifesti edustamansa asian puolesta.
Pietistiset aatteet ovat vaikuttaneet herätysliikkeittemme syntyyn voimakkaasti. Myös kirkon sisäisessä uudistuksessa sillä on merkittävä sija. Kristillistä taidetta on tutkittu pitkään taiteilija- ja aihenäkökulmasta, mutta pietismin vaikutus kuvataiteeseen on jäänyt tähän asti hyvin niukalle huomiolle.
Pietismin tullessa Suomeen 1600-luvun lopulla teologien ja muiden ulkomailla opiskelleiden ja matkustelleiden mukana, se sai ensin kirkolliset tahot varautuneiksi. Osa papistosta koki kuitenkin pietistisen herätyksen mikä saattoi johtaa pappisviran menettämiseen.
Aatelista tuli pietistisen herätyksen vaikutuspiiriin pääasiassa Puitavan taistelussa kärsityn tappion myötä. Vankileireillä, eri puolilla Venäjää, levisi pietistinen herätys upseereiden keskuudessa, sillä Hallen pietistipiirit pitivät vankeihin tiukasti yhteyttä ja auttoivat näitä niin taloudellisesti kuin hengellisestikin. Vapauduttuaan nämä kuljettivat huolella jäljentämiään ja keräämiään pietistisiä tekstejä kotimaahansa ja aate levisi sukulais- ja lähipiireihin.
Vaikkei pietismi ole ensisijaisesti visuaalinen liike, eikä edes kovin homogeeninen, kuvitettuja kirjoja on kuitenkin ollut. Esimerkiksi Riiassa 1679 painettu Johan Arndtin Totisesti kristillisyydestä oli kuparikaiverruksin kuvitettu kirja. Samat kuvat säilyivät aina 1800-luvun ruotsinnoksiin asti.
Toinen esimerkki pietistisestä tavasta kuvata asioita on vuoden 1704 pietistinen virsikirja (Johann Anastasius Freylinghausenin Geist=reiches Gesang=Buch). Kansikuva on aiheeltaan kolmiosainen. Pääaiheena, kuvan keskiosassa, on laulava ja soittava ihmisjoukko, joka ylistää Karitsaa. Kuvan alla on teksti: Und süngen das Lied Mosis, des Knechts Gottes und das Lied des Lamms. (Ja he lauloivat Mooseksen, Jumalan palvelijan, ja Karitsan laulua) (Ilm. 15:3). Kyseessä on riemuitseva seurakunta.
Karitsan yläpuolella on enkeli, joka kantaa Halleluja-ylistystä. Yläreunassa on aurinko, joka on keskiajan mystiikan ja pietistien käyttämä Jumalan symboli. Freylinghausen ajatteli, että rukous Karitsan valtaistuimen edessä muuttuu lopulta iankaikkiseksi halleluja-ylistykseksi. Tämä ylistyshuuto päättää kirjan esipuheenkin.
Kuvan alaosassa on suurikokoinen maapallo, jonka pohjoispuolen aurinko valaisee. Philipp Spenerin ajatuksissa pohjola oli herätyksen luvattua maata ja tämä näkyy maapallon pohjoispuolen valaisemisena. Maapallon alla on teksti: ”Aus dem Munde der Jungen Kinder und Säulingen hastu ein Lob zugericht” (Lasten ja imeväisten huudot todistavat sinun voimastasi) (Ps 8:3). Kohta viittaa Johan Arndtin opetukseen siitä, miten tärkeää on opettaa pienille lapsille Jumalan ylistämistä.
Tämän kaltaiset pietistisiä kannanottoja täyteen ahdetut kuvat olivat kannustukseksi niille, jotka osasivat lukea kuvassa olevia elementtejä. Toisaalta, jos välineet kuvan ymmärtämiseen puuttuivat, kuvaa voitiin pitää puhdasoppisen luterilaisuuden mukaisena. Kuitenkin kuvilla on suuri vaikutus kansan ajatusten muokkaamisessa. Kuvia katseltiin samalla kun kuunneltiin puheita, kuvat jäivät mieliin ja niitä kopioitiin. Kun kirkko piti tiukasi kiinni opillisesta puhtaudesta sensuurin avulla, kuvia voitiin jäljentää ja teettää hieman vapaammin vaikka esimerkiksi alttaritaulujen aiheita saatettiin valvoa hyvinkin tarkasti.
Voidaksemme saada eheämmän kuvan 1600-luvun loppupuolen ja 1700-luvun pietismistä, kirkon suhteesta pietismiin ja kristillisestä taiteesta tuona aikana on tärkeää selvittää pietistisen kuva-aineiston olemassaolo ja levinneisyys. Vaikka kirkko tuomitsikin varhaisen pietismin, osa papistosta oli suuntaukselle myötämielistä. Papiston ja aateliston osuus kuvien tilaajina ja teettäjinä on ollut huomattava ja näin ollen ajattelen, että vaikka pietismiä ei aina ole voitu näkyvästi kannattaa, ovat pietistisesti värittyneet kuvat hyvinkin saattaneet toimia asiaan vihkiytyneiden hengellisenä vahvistuksena.
Myöhemmin 1700-luvulla kansanherätyksen myötä kansa suosi jo vakiintuneita aiheita ja maalaustapoja. Mietin millaisia olivat ne kuvat, jotka eniten koskettivat heränneitä ja mikä niiden kuvien suhde on ollut tietoisesti pietistisen korostuksin tehtyihin kuviin.
- Kirjoittaja toimii tutkijana Helsingin yliopiston taidehistorian oppiaineessa ja valmistelee väitöskirjaansa aiheesta ”Pietismin kuvat”. Sähköposti: johanna.vuolasto @luukku .com
Kirjallisuutta
Suvi-Päivi Koski , Greist=Reiches Gesang=Buch vuodelta 1704 pietistisenä virsikirjana. Helsinki 1996.