Tuula Setälä

Näinä päivinä maailma elää järkyttävän tuhon raivaustöissä ja jälkitunnelmissa.

Tuhon tuottama suru on koskettanut meitä kaikkia yhteisöinä, mutta myös miljoonia ihmisiä omaisensa ja omaisuutensa menettäneinä yksilöinä. Tuho on jättänyt tuskin yhtään ajattelevaa ihmistä kylmäksi. Surun suuri koskettaminen osoittaa, ettei tämän päivän kova maailma ole immuuni surulle, kuten eivät olleet hänen esivanhempansakaan.

Surun tunteminen ja tunnustaminen ovat ihmisen ihmisyyden syvimpiä piirteitä, siksi ne merkillisellä tavalla lähentävät ihmisiä toisiinsa, saa liikkeelle auttamaan toisia.

Suru myös hiljentää surevan ja ahtauttaa hänen jokapäiväisen elämänsä piiriä. Hän elää läpi ainutlaatuista vaihetta elämässään, vaihetta, jonka vain hän tuntee ja kokee, mutta jossa hänen ei toivottavasti tarvitse olla yksin eikä vailla toivoa tulevaisuudesta. Uskon, että monelle tie tulevaisuuteen alkaa kyvystä löytää uusi tie itseensä surussa ja surun alkaessa hellittää. Varmaa on, ettei kukaan surun särkemä ihminen ole entinen. Me voimme vain pyytää ja toivoa, ettei suru särje kovuuteen ja eristyneisyyteen vaan luovuuteen ja hyvyyteen. Tällöin ihmisessä syntyy surun jälkeen
 ”uusi, lasinkuultava laulu”, joka on voimaksi ja tueksi toisille sureville.

Ajattelen, että tsunamin kuin myös omilla rannikoillamme sattuneet, hirmumyrskyn tuhoihin verrattuna pienehköt tuhot saavat monet suremaan myös nykyihmisen omnipotenttisia käsityksiä itsestään, käsityksiä, jotka luonnonvoimat ovat osoittaneet suureksi harhaksi jälleen kerran.

Kun luonto raivoaa, ihminen kauhistuu. Hän joutuu etsimään turvakseen rakennelmia, jotka ovat vankempia kuin hänen luomansa. Hänen on nöyrryttävä ottamaan vastaan apua, jota ilman hän on luullut selviävänsä. On tehtävä matkaa itseensä ja myönnettävä, että kuvat, jotka hän itsestään oli luonut, olivat erheellisiä.

On aika oppia pienuutta; toisen ihmisen merkitystä, mutta ennen kaikkea Jumala suuruutta ja armoa. Pieneksi kasvanut ihminen uskaltaa luottaa:

Salattu suoja, johon Herra peittää
kun lapsensa Hän ahdistuksiin heittää
ja vaivan alle, vaaran pimentoon…