Tuula Setälä

Pää alas painuneena mies poistuu väen keskuudesta.

Mahtava sävelaallokko täyttää salin ja valtava väkijoukko laulaa kädet nyrkkiin puristettuina: ”Hän on ylpeä. Hän halveksii meitä. Me kostamme hänelle.” Ja väki kostaa. Se tuhoaa miehen epäluulollaan ja väärillä syytöksillään. Ahdistunut ihminen ei kykene puolustautumaan eikä osoittamaan mahdollista viattomuuttaan asioihin, joihin väki olettaa hänen syyllistyneen. Vain muutama ihminen uskaltautuu miehen tueksi. Eräs heistä toteaa: ”Kun yksi sydän murtuu, kaikki sydämet murtuvat. ” Benjamin Brittenin ooppera Peter Grimes osoittaa, että osan ihmisistä sydän murtuu kaipaukseen ja katumukseen, osan pahuuteen ja osan pelon kätkevään riehakkuuteen ja riemuun.

Vaikka Britten sävelsi oopperansa, jonka musiikin voi sanoa vavahduttavan kuulijansa, heti sodan jälkeen sen sanoma on puhetta tämän päivän ihmisille. Jokaisessa joukossa on aina joitakuita, jotka liikkuvat pahan asialla haluten alistaa ja tuhota toinen ihminen. On heitä, joiden osa on tulla kaltoin kohdelluksi ja heitä, jotka pakenevat pelkojaan yli-iloisuuteen ja hällä-väliä-tyylin elämään.

Kuuntelin kerran luennon leprasta. Esitelmöitsijä totesi, että leprapotilaan hermoradat ovat siten tuhoutuneet, ettei hän voi tuntea kipua ja siksi hän itse lisää tautinsa ongelmallisuutta ja täten heikentää hoitomahdollisuuksia. Kivuton sairaus on kivuliasta vaarallisempi, koska kipu antaa impulssin, ettei kaikki ole kohdallaan.

Eläessäni oopperaa – haluan käyttää näin voimakasta ilmaisua kokemastani – totesin osan kylän väestä saaneen mahdollisuuden kokea kipua sairaan yhteisönsä ongelmien vuoksi sydän katumukseen ja kaipaukseen murtuneena. Osa joutui elämään kipua tuntematta sydän murtuneena tunnottomaan pahuuteen tai välinpitämättömyyteen. Heille, joilla oli mahdollisuus kipuun, oli myös mahdollisuus lohdutukseen ja rohkeisiin ratkaisuihin. Heille, joilta kivun kokemus puuttui, puuttui myös mahdollisuus uusiutuvaan elämään.

Tämän päivän ihminen pelkää niin fyysistä, psyykkistä kuin sosiaalistakin kipua. On tarpeen turruttaa kipu pois rajuinkin keinoin. Samalla ihminen menettää kuitenkin mahdollisuutensa löytää kivun taustalla oleva sairaus ja siten vain pahentaa oloaan tai tuottaa itselleen kuoleman. Eikä tämä ole yksittäisen ihmisen vaan ihmisyhteisöjenkin ongelma. Tervehdyttävä kipu on lahja, jota ei tule torjua. Ihmisen ei tule tuhota omia eikä toisen ihmisen kipua tuottavia mekanismeja, jottei tuhoaisi omaa eikä toisen mahdollisuutta terveeseen elämään.

Taiteilija on henkilö, jolle usein on suotu kyky ja lahja nähdä muita syvemmälle ihmisen tuskaan ja iloon. Hänen kauttaan myös meillä on madollisuuksia itsemme ja yhteisömme oivaltamiseen.